Ruma ulkonäkö, vaikeat kenkävalinnat ja kipu. Vaivaisenluusta on monta vaivaa, mutta vain yksi vie leikkaukseen.

Punoittava kyhmy ukkovarpaan sivulla on liki sataprosenttisesti vaivaisenluu, hienosti hallux valgus. Ukkovarpaan tyvinivel on kerännyt päälleen luuta ja rustoa, ja itse varvas sojottaa muita varpaita kohti. Muutos on tapahtunut niin hitaasti, että silmä on ehtinyt tottua siihen. Vasta kipu herättelee: pitäisikö jalalle näyttää puukkoa?

– Vaivaisenluu ei itsessään ole koskaan syy leikkaukseen. Potilaan oireet ja varsinkin kipu ovat, mutta niitä voidaan hoitaa pehmeämmillä keinoilla, kirurgi, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Kirjavainen Dextrasta vastaa.

Kipu on kiusa, josta pääsee hetkellisesti eroon kylmäpakkauksella ja apteekista ilman reseptiä myytävillä kipulääkkeillä, parasetamolilla ja ibuprofeenilla. Osa kivusta tulee kengän aiheuttamasta hankauksesta, joka ärsyttää luuta ja tyvinivelen päällä olevaa limapussia. Tyviniveleen mahdollisesti tullut nivelrikko vielä lisää särkyä.

– Kenkien vaihto entistä tilavampiin auttaa pilleriä pysyvämmin kipuun.

Kenties sirot kengät tekevät vaivaisenluusta naisten vaivan, sillä naisilla vaiva on kymmenen kertaa yleisempi kuin miehillä. Japanissa vaivaisenluu oli harvinainen haitta ennen länsimaisten, korkeakorkoisten ja kapeiden kenkien yleistymistä. Kapeakärkisissä korkkareissa varpailla on usein ahdasta. Pitääkö niistä luopua kokonaan?

– Ei pidä, mutta korkkarit kannattaa siirtää eteisestä vaatekaappiin ja ottaa sieltä käyttöön vain juhlahetkinä, Mikko Kirjavainen lohduttaa.

Kenkäostoksilla ei kannata tuijottaa sokeasti kengän numeroa, ja valita vuodesta toiseen saman numeroisia jalkineita. Vaikka jalka pituussuunnassa mahtuisi tutunnumeroisiin kenkiin, leveyssuunnassa se ei niin välttämättä teekään.

– Arkikengässä varpailla pitäisi olla liikkua ja sen kärjessä olla sentti käyntivaraa. Hyvässä kengässä lesti on suora eli kengän kantapää ja etuosa ovat suorassa linjassa, jalkojenhoitaja Tuija Saarela-Orava Tampereelta opastaa.

Omista kenkämieltymyksistä ei silti tarvitse syyllistyä. Vaivaisenluun taustalla on useita tekijöitä. 

– Vaivaisenluu on merkkinä jalan toiminnan häiriöstä, jonka vuoksi jalka kuormittuu epätasaisesti. Syy jalan biomekaaniseen häiriöön voi olla vaikka kävelytekniikassa, jalan virheasennossa tai rakenteellisessa poikkeavuudessa ja siten perimässä, Mikko Kirjavainen listaa.

Syy vaivaan voi olla myös lihasperäinen. Jalan lihakset voivat olla epätasapainossa esimerkiksi ylipronaation vuoksi. Ylipronaatiossa jalkaholvi joustaa ponnistettaessa liikaa. 

Vaivaisenluu on tulollaan, kun ukkovarpaan tyvi kuumottaa, punoittaa ja kipuilee satunnaisesti. Jos tutkailee jalkaa peilin avulla takaa ja sivulta, huomaa, että kantaluu katsoo hivenen ulospäin ja jalkaholvi on madaltunut. Kun tässä vaiheessa marssii jalkojenhoitajalle, jalkaterapeutille tai alaraajoihin erikoistuneelle fysioterapeutille, vaivaisenluun eteneminen voidaan pysäyttää ja monesti palauttaa varvas ruotuunsa.

– Lihasperäiset ongelmat hoituvat jalkaterän linjausharjoituksilla ja rakenteelliset esimerkiksi teippauksilla ja yksilöllisillä tukipohjallisilla, jotka ohjaavat jalkaa toimimaan oikein, Tuija Saarela-Orava kertoo.

Rivistä pois kääntynyttä isovarvasta voidaan ohjata kohdalleen mobilisaatio-käsittelyillä, yölastoilla sekä ensimmäisen ja toisen varpaan väliin asetettavan silikonisen varvasvälituen avulla. Omaan jalkaan parhaiten sopivan tuen ja lastan voi teettää jalkojenhoidon ammattilaisella.

– Ohjatuille harjoitteille ja apuvälineille ei ole olemassa aikarajaa, niitä voi käyttää vaikka loppuelämän. Mutta elleivät ne eivät auta ja potilas on valmis leikkaukseen ja jälkihoitoon, jalka leikataan, Mikko Kirjavainen sanoo.

Leikattu jalka on ensimmäisen viikon todella kipeä, sillä toimenpiteessä sahataan jalkapöydän luuta eikä luukalvo ole tunnoton. Eikä senkään jälkeen tanssita: leikkauksesta palautumiseen saa varata kolmesta kuuteen kuukautta ja sairauslomaa työstä riippuen 4–12 viikkoa. Leikkauksen jälkeen varvas sidotaan toimenpidepaikassa oikeaan asentoonsa, mutta kotona se on sidottava itse.

Vaikka vaiva on tyypillisesti kummassakin jalassa, niitä ei leikata yhtä aikaa. Kehon painoa ei saa laskea pelkästään leikatulle jalalle neljään viikkoon, joten molempien jalkojen leikkaaminen samalla kertaa veisi potilaan kyynärsauvojen sijasta pyörätuoliin.

– Leikkaan aina ensin huonomman jalan. Sen jälkeen potilas saa rauhassa miettiä, onko hän tyytyväinen tulokseen. Jos on, toinenkin jalka voidaan leikata.

Tapoja leikata vaivaisenluu on toistasataa erilaista. Hyvä kirurgi hallitsee niistä viitisen kappaletta, joista hän valitsee kullekin potilaalle parhaiten sopivan. Potilaan ikä, liikuntaharrastukset, työ ja jalan rakenne vaikuttavat leikkaustapaan. Valittu tekniikka voi vaikuttaa myös vaivan uusiutumiseen.

– Pelkkä luisen kyhmyrän poistaminen leikkauksessa ei riitä, sillä kyse on koko jalan toimintahäiriöstä ja ryhtivirheestä. Ellei niihin puututa, vaiva uusii. Se uusii myös, jos potilas palaa entisiin ahtaisiin kenkiin, Mikko Kirjavainen sanoo.

Jumppaa ja ehkäise

* Harota varpaat toisistaan erilleen. Palauta ne toistensa rinnalle ja avaa uudelleen. Voit auttaa tarvittaessa isovarvasta alkuun kädellä. Liike lisää varpaiden tyvinivelten liikkuvuutta.

* Seiso lattialla, jalka tasaisella alustalla. Lyhennä jalkaterää: levitä varpaat ja kipristä ne lattiaa pitkin jalkapohjan alle. Ojenna varpaat ennalleen. Liike nostaa jalan poikittaiskaarta.

* Käytä varpaita poimurina: viskaa lattialle nenäliina ja nosta se varpailla ylös. Liike venyttää varpaiden ojentajia.

* Pujota kuminauha tuolin jalan ja päkiän ympäri. Vedä nauhaa vuoroin jalan sisä- ja vuoroin ulkosyrjällä. Harjoitus palauttaa jalkaterän kadonneen kiertoliikkeen.

* Kävele mahdollisimman paljon paljain jaloin. Paljasjalkakävely aktivoi jalan lihakset.

Lähde: Jalkojenhoitaja Tuija Saarela-Orava, Tampere